 |
| Sometimes we just go nuts. |
Ei paras tapa aloittaa aamu väsyneenä ja taistelulla uhmaikäisen, kohta kolme vuotta täyttävän, pikkuneidin kanssa. Niin harmillista että näinkin ihana aurinkoinen päivä alkoi tällä tavalla.
Tämä pikkuneiti on taistelija, vahva persoona ja periksiantamaton. Niin kuin äitinsäkin!
Minäkin olen testannut, huutanut, kiukutellut, ollut ilkeä, tuhma ja äärimmäisen tottelematon joten kai sitä saa maistaa omaa lääkettään nyt.
Mutta lapsia on silti opetettava, pidettävä rajat rajoina ja oltava johdonmukainen, mikä aina ei ole helppoa.
Niin usein kuulee toteamuksia siitä kuinka lapset loppujen lopuksi kasvattavat vanhempiaan. Tämä on varmasti totta. Olen kasvanut ihmisenä ja oppinut itsestäni enemmän äidiksi tultuani kuin koskaan aikaisemmin. Vastavuoroisesti olen myös vasyneempi kuin koskaan aikaisemmin!
Olkoon tämä elämää, ja sitähän tämä on. Aina ei kuitenkaan ole helppoa olla "täydellinen äiti" joka ei koskaan menetä hermoja lapselleen. Aina ei ole helppoa antaa juuri niitä oikeita ohjeita oikeaan aikaan. Joskus tulee "huono äiti" fiilis siitä että on korottanut lapselleen ääntä koko aamun vaikka toinen vain ehkä olisi halunnut leikkiä yhdessä. Pienistä asioista ne kaikki on kiinni ja jälkeen päin niitä pohtii paljonkin. Näissä tilanteissa me opimme, lapset opettavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti